Marlstone

litifioitu marl, induroitu sedimenttikivi, joka koostuu pääasiassa samoista komponenteista kuin marl, ts. intiimi sekoitus saven ja siltin kokoisia jyviä ja karbonaatteja (yleensä kalsiittia). Kvantitatiiviset luokitukset vaihtelevat huomattavasti, mutta tyypillisesti niiden katsotaan sisältävän 30-70% silikaattiliuosta (savi, siltti ja biogeeninen pii) ja 70-30% karbonaatteja (perustuu Colorado School of Mines: https://www.researchgate.net/profile/Alena_Grechishnikova/publication/321886269/figure/fig21/AS:[email protected]/Chalk-and-marl-classification-system-defined-by-the-Colorado-School-of-Mines-Niobrara.png; ja JODP publications: http://publications.iodp.org/proceedings/341/102/images/02_F05.jpg). Muut luokittelut vaihtelevat 25-35% karbonaatti-tai piikivilajeista, mutta monet marlstoneiksi kutsutut kivet perustuvat todennäköisesti arvauksiin niiden koostumuksesta. Käyttämällä edellä yhteys kiviä enemmän karbonaattia kutsutaan argillaceous kalkkikiveä, tai vähemmän kutsutaan kalkkipitoisia mutakiviä. Lisääntyvällä biogeenisellä piidioksidikomponentilla se luokitellaan kalkkipitoiseksi kertiksi; lisääntyvällä hiekkaosalla kalkkipitoiseksi hiekkakiveksi tai hiekkaiseksi kalkkikiveksi.
Marlstone on yleensä vaaleanharmaa tai valkoinen; siinä on lohkeava alikuonamurtuma ja se on vähemmän fissioituva kuin liuskekivi. Se voi muodostua merellisissä tai yleisemmin makeassa vedessä.
synonyymi: marlite
termiä käytti alun perin Bradley (1931) hieman magnesiittisista kalkkikivistä tai mutaisista kalkkikivistä Uinta-altaan vihreän joen muodostumassa Utissa, mutta myöhemmin sitä sovellettiin niihin liittyviin kiviin (mukaan lukien tavanomaiset liuskekivet, Dolomiitit ja öljyliuske), joiden litologisia piirteitä ei ollut helppo määrittää. Picard (1953) suositteli Uinta-altaassa käytetyn termin hylkäämistä.
Ref: AGI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.