mahalaukun limakalvon Mikrovasculature Pars nonglandularis ja Margo plicatus hevosella: pyyhkäisyelektronimikroskooppinen tutkimus syöpymiskasteista

hevosen ei-rauhasten mahalaukun limakalvon mikrovaskularisaatio tutkittiin pyyhkäisyelektronimikroskopiassa käytettävien syöpäkastikkeiden avulla. Näytteitä tutkittiin 11 terveeltä hevoselta. Margo plicatus-bakteerin mahamuutosten suuren esiintyvyyden vuoksi erityistä huomiota kiinnitettiin pars nonglandularis-ja margo plicatus-bakteerin erilaistumiseen aglandulaarisen limakalvon erillisenä alueena. Molemmilla alueilla lamina propria mucosaen verisuonet olivat järjestyneet kolmeen verisuonikerrokseen; eli i) tyvipinta, II) väli-ja III) subepiteelinen vaakataso. Tyvi – (I) ja väli-(II) kerroksissa verisuonten tarjonta järjestettiin valtimoissa retia – rete arteriosum profundum, rete arteriosum subpapillare-ja laskimopunos-plexus venosus profundus, plexus venosus subpapillare. Vertikaaliset liitokset integroivat kerrokset koko lamina proprian verisuoniverkostoon. Subepiteliaalinen (III) kerros edusti lamina propria mucosae-alueen kaikkien yksittäisten sidekudospapiloiden verisuonia. Ansae capillares intrapapillares löydettiin Pars nonglandularis. Sen sijaan jokaisessa margo plicatuksen papillassa oli “kartion muotoinen” rete capillare intrapapillare. Margo plicatuksen paksumpaa epiteeliä ja lamina propria mucosae-bakteeria toimittivat siis vähemmän lukuisat, mutta pidemmät verisuonet. Margo plicatuksen tyypillisten verisuonikomponenttien voidaan katsoa olevan yksi hevosen mahalaukun mahalaukun limakalvovaurioita kuvaavan etiologisen ketjun useista lenkeistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.