Fredendall ‘ s Art of War

muutama kuukausi sitten kirjoitin tähän blogiin kirjoituksen toukokuussa 1941 tapahtuneesta saksalaisten lentokoneesta Kreetalla (tuomari ei: eversti Andrew ‘n’ Mistake ‘ malemessa 11.lokakuuta 2009). Se puolusti LTC L. W. Andrew ‘ n toimia kukkulalla 107. Häntä syytettiin yleensä siitä, että hän luopui asemastaan ja antoi siten saksalaisten vallata ratkaisevan Lentokentän Malemessa, ja hän oli mielestäni enemmän sodan epävarmuuden uhri kuin mikään muu.

kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä, tiedän, mutta olen aina pyrkinyt välttämään pelkistettyä “yleisen syyttelyn” lähestymistapaa sotahistoriaan. Sota on hyvin monimutkainen hanke, ja varsinkin nykyinen sota. Miljoona asiaa voi mennä pieleen missä tahansa laajamittaisessa kohtaamisessa,ja juuri sen verran ne yleensä menevät pieleen, että ne sotkevat taitavasti laaditutkin suunnitelmat. Olen aina ollut sitä mieltä, että on olemassa paljon ihmisiä–tutkijoita, harrastajia ja toimijoita–jotka haluavat siteerata Clausewitzia sattumasta ja epävarmuudesta ja “sodan sumusta” ja sitten kääntyä ympäri ja väittää, että se, mitä kenraali X: n olisi pitänyt tehdä tietyssä historiallisessa tilanteessa, oli “täysin ilmeistä.”Se vain ei lasketa pitää molemmat näistä näkökulmista samanaikaisesti.

samalla olen tajunnut, että välillä on vaikea olla syyttämättä kenraalia. Todisteena tästä pitäisi olla LTG Lloyd Fredendall, USA: n II armeijakunnan komentaja Tunisian sotaretkellä,-mies, joka tunnetaan parhaiten roolistaan Kasserinen solassa helmikuussa 1943. Holed up in the vast underground bunkker complex he had built at “Speedy Valley”, 100 mailin päässä siitä, missä hänen miehensä olivat taistelevat ja kuolevat klo Sidi Bou Zid ensimmäisenä päivänä, Fredendall näytti mennä palasiksi kuin yksi pala huonoja uutisia edestä seurasi toinen. Todistajat kertovat hänen ketjupolttavan, ehkä jopa juovan, ja mutisevan alaisilleen: “he ovat murtautuneet läpi, eikä heitä voi pysäyttää.”Rommelin Panssarikärkien lähestyessä Tébessaa, joka oli Yhdysvaltain tärkein huoltotukikohta Afrikassa, Fredendall alkoi valmistautua hyökkäykseen. Hän oli selvästi aikeissa luopua päämajastaan; itse asiassa hän oli jo määrännyt Purkutyöt valmisteltaviksi. Vain miesten oikea–aikainen puolustuskannatus–kuten “juuri oikeaan aikaan” – ja hänen komennossaan olleet kenttäluokat pelastivat hänet siltä häpeältä. Taistelun jälkeen Ike potki hänet yläkertaan ja takaisin Yhdysvaltoihin koulutuskomentajaksi. Hänen sijaisensa, kenraali George S. Patton ja sitten kenraali Omar S. Bradley, osoittaisivat, ettei II armeijakunnassa ollut niin paljon vikaa, jota vankka johto ei voisi korjata.

Toki “Fredendallin syytekirjelmän” tämä tai tuo kohta saattaa tarvita karsintaa. Ketjupolttoa? Eivätkö kaikki armeijaketjussa tupakoineet tänä aikana? Epätoivoisia sanoja? Eikö jokainen kenraali lausu muutaman silloin tällöin? Mutta loppujen lopuksi, jopa minun on myönnettävä, että on vaikea löytää paljon hyvää sanottavaa kenraalista, jota yksi hänen omista haarniskoistaan, kenraali Ernest Harmon, kuvaili “fyysiseksi ja moraaliseksi pelkuriksi.”

tarjoan haasteen. En välitä, Uskotko siihen, tai tee se vain älyllisenä harjoituksena, – anna minulle paras puolustuksesi Fredendallia vastaan. Olenko liian ankara?
lisää sotahistoriallisia blogeja löytyy kumppanisivustoltamme, GreatHistory.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.